lauantai 11. helmikuuta 2012

Lulubelle ja Morris


Lulubelle pyysi minulta silmälappua..ihmettelin ensin, mutta sitten minulle kirkastui koko juttu! Lulubelle on sirkuksen veitsenheittäjän vaimo, tai oli..koska tämä ukkeli heitti henkensä epäselvissä olosuhteissa joku aika sitten. Ja koska mies sattui johtamaan sirkusta, on koko karavaani nyt lesken vastuulla. Eika Lulubelle ole siitä pahoillaan. Morris on sirkuksen vanha ja koinsyömä leijona, ja Lulubelen uskottu. Väliajalla Lulubelle harjoittelee cancan:iä. "Vaikka silmä on mennyttä, niin säärissä ei ole mitään vikaa" Lulubelle sanoo.En tiedä mitään ihanampaa kuin hurahtaa johonkin oikein kunnolla!! Siis että teet ja ajattelet jotain asiaa 24h taktiikalla. Sillä tavalla tapahtui minulle, taas, viime viikolla. Siis minähän rakastan kaikenlaisia nukkeja, hahmoja, pehmoja jne. Jos sillä on silmät, sillä on sielu, sanon minä :) Olen tehnyt olentoja kankaasta, massasta jne. Ja nukkejen tekeminen on ollut mielessä jo pitkään. Sitten törmäsin netissä haahuillessa tälläiseen lehteen: Prims ja TA-DAA hurahtaminen oli tapahtunut. "Primitiiviset" nuket ovat i-h-a-n-i-a! Teellä värjääminen on mielipuuhaani, ja käytän sitä usein kollaasitöissä, ja minä olen heikkona kaikkeen kuluneeseen, vanhaan, ja "kansantaiteelliseen". Eli tämä lähestymistapa on kuin minulle tehty. Minulle sopii hyvin myös tuo viimeistelemätön ilme...vaikka olenkin pilkunviilaaja pahimmasta päästä niin loppupeleissä minulla on kuitenkin kastemadon kärsivällisyys.. :)

ELI näin saivat alkunsa Lulubelle ja Morris :)

Materiaalina oli: puuvillakangas (vanha kirppikseltä ostettu tyynyliina, värjätty kahvilla), täyte, gesso, akryylivärit ja villa, vanhan (päänsä jo aiemmin menettäneen) barbien kädet ja jalat.


 Lulubellen hiukset ovat villaa, neulahuovutettu. Kasvo-osan pohjustin gessolla.

 Vanhat barbien jäsenet hioin hiekkapeperilla, maalasin ensin gessolla ja sitten akryyliväreillä. Lopuksi hioin vielä vähän ja "vanhensin" burnt umber:illa
 Rimpsuhameen "pohjan" ompelin ensin koneella, ja tein siihen rimpsut revityistä tyynyliinan suikaleista, joita värjäsin kahvilla ja maalasin akryyliväreillä. Ompelin rimpsut käsin kiinni hameeseen. Hartiahuivi on tyynyliinaan kirjottu kuvio, jonka päälle maalasin. Ompelin vielä koneella reunaan tikin, että se näyttäisi enemmän "tehdyltä"
 Morriksen kasvot maalasin erilliselle kankaan palalle, jonka päällystin gessolla. Liimasin kasvot sitten villasta tehdyn harjan päälle, ja liimasi pieniä hitusia villaa myös kasvojen reunan päälle

Nämä nuket vaan TEIN, suunnittelu oli ihan mimimaalista. Ihanan vapauttavaa meikäläiselle, jonka tekeminen on normaalisti niin monen lukon takana että aloittaminen on tosi vaikeaa. Ilman paineita on niin paljon helpompi tehdä! Nyt pitää viimeistään opetella eroon pelkäämisestä. Mikään ei ole yhtä turhaa!  Koska koskaan ei tiedä mitä saa aikaan, ennen kuin aloittaa.


7 kommenttia:

  1. Voi ei, minäkin rakastuin sinun Lulubelleen! Varsinkin nuo Barbien jalat ja kädet ovat jotenkin niin mahtavan oikeanlaiset tuolle nukelle.

    VastaaPoista
  2. :D Kiitos Susanna!! Ihana kuulla että tykkäsit Lulubellesta! Vanhempi tyttöni näki unta että Lulubelle on hakemassa uusia jäseniä sirkukseen..hmm.. saas nähdä kuka/mitä seuraavaksi ilmestyy! Joo, joskus sitä löytää oikeat palat! :)

    VastaaPoista
  3. Oi mun sydän ei kestä! Ihana Lulubelle ja Morris ja heidän tarinansa <3<3

    VastaaPoista
  4. Fanitan! Odotan jo lisää väkeä sirkukseen =o)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana, minäkin olen pari tämän tyylistä tehnyt :) toinen on kyllä vielä ilaman hiuksia ja vaatteita :)Kiva blogi.

    VastaaPoista
  6. Sisko-Kiva kuulla että tykkäsit! :) Lisää väkeä sirkukseen ei taida kyllä vähään aikaan tulla, tuppaa olemaan niin kiire koko ajan! :) Mutta olis kyllä kiva tehdä kokonainen seurue! :D
    Ansku-Kiitos! Ne nuket olisi kiva nähdä! :)

    VastaaPoista