Näyttelykuvia ja kevätajatuksia

Taas on tapahtunut paljon, niin paljon ettei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä. Näyttely Verkarannassa on onnellisesti avattu, ja jatkuu edelleen 6.5. asti. Esillä on originaalitöitä, ja myynnissä on myös mahtava valikoima kortteja, printtejä ja julisteita. Kannattaa siis poiketa! :) 


Näyttelyn ripustaminen onnistui loppujen lopuksi hyvin, kun keksimme miten taulut saa roikkumaan pystyssä, eikä kallellaan...Näyttää ihan oikealta taidenäyttelyltä, vai mitä? ;) 

Tässä yksi Aulin ihana esillepano. Rohkenin mennä juttelemaan Aulin kanssa ensimmäisen kerran Forma-messuilla, koska hänellä oli rekvisiittana oikea vanha hella. Minulla  sattui sillä kerralla nimittäin olemaan myös hella mukana, mutta sen olin maalannut "tapettiin" jonka kiinnitimme messuosaston seiniin. Me molemmat Aulin kanssa tykätäään kaikenlaisesta vanhasta :)

Tässä Aulin kanssa kilistellään avajaisissa kun urakka on valmis:)


Esillä ovat myös kaikki uutuudet, joita on viisi erilaista. Uutuuksien kuvat, ja tilaunumerot jälleenmyyjiä varten, näet täältä: KESÄUUTUUDET 2012. Tavoittelin nyt vähän kirkkaampia värejä. Ja taas osa töistä on "lastenhuone"-sarjaa, ja osa jatkaa sarjaa jossa teen kokonaan uusia kuvia jo tehdyistä kuvista, leikkaaamalla ja liimaamalla. Molemmat ovat mukavia tehdä. Toisaalta on mukava piirtää ja maalata  itse, ja keksiä mitä tahansa. Toisaalta taas on mukava koota kuva valmiista kuvista. Koittaa mitä kaikkea on mahdollista keksiä, ja tehdä, tällä tavalla.

Nyt kun näyttely ja uutuudet ovat valmiina on taas aikaa keskittyä enemmän kaupan asioihin. Liikkeeseen on tulossa taas lähiviikkoina kaikenlaista uutta, kun tilaukset vaan ehtivät perille. :) 


Niin, ja nyt kevät on täällä. Minä olen ollut aina enemmän syksy- kuin  kevät-ihminen. Ehkä siksi että kevät edellyttää toimeliaisuutta, joka on minulle niin vierasta :) Temperamenttiani voisi kai kuvata sanalla 'sammaloitunut', joka on siis flegmaaattista vielä astetta rauhallisempi. Vaikka siis tänään pesin ikkunoita tein sen irvistellen, koska ikkunat näyttävät nyt hienoilta mutta samalla armoton aurinko paljastaa kaikki muut kohdat jotka vaativat äkillisiä siivoustoimenpiteitä. Älkää käsittäkö väärin, kyllähän minäkin TEEN koko ajan jotain, ja välillä saan tekemiskohtauksia, jotka lähenevät maanisuutta. Mutta jos saisin oikeasti valita, niin vain istuskelisin paikallani ja ajattelisin, lukisin ja ehkä tekisin pientä askarteluhommaa joka ei edellyttäisi seisomista.  Niin, huhtikuu paljastaa elämän. Kevät paljastaa minut.


.»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää

sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»

The Waste Land (Autio maa), T.S. Eliot (1922)