Ajattelusta, luovuudesta ja käsintekemisestä

Olen nyt ymmärtänyt että ajatteluun uskominen on ongelmieni syy.  Olen uskonut että kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, joka löytyy ajattelemalla. Vaikka itse asiassa ajattelu itse luo ongelmia, ei poista niitä.

Ajattelummehan on pääosin negatiivista. Murehdimme jotain joka tapahtui menneisyydessä, tai pelkäämme jotain joka mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa. Tai sitten kuuntelemme päässämme valittavaa ja mitätöivää ääntä “Et sinä mitään keksi, etkä osaa, et onnistu kuitenkaan, turha edes yrittää.” Tähän on vain yksi ratkaisu: astua sivuun ajatuksista ja tiedostaa ne sellaisina kuin ne ovat: vain ajatuksina jotka tulevat ja menevät jatkuvasti. Ajatukset eivät kerro mitään totuudesta.

Ymmärrän nyt että kuvani eivät synny vain ajattelemalla, eivätkä ole koskaan syntyneet. Olen yrittänyt viime aikoina ajatella työni valmiiksi. Ja se ei tietenkään toimi kun on kyse luovasta työstä. Luovuus on mahdollista vain yhdessä tietoisuuden kanssa, jolla ei ole mitään tekemistä ajattelun kanssa. Jokainen joka on joskus kokenut ns. flow-tilan on kokenut tämän. Miten asiat vain loksahtavat paikoilleen, ja ratkaisut löytyvät itsestään, ajattelematta niitä. Ja kun työ on tehty, se ei voisi olla mitenkään toisin. Ne tärkeimmät asiat joita töissäni on, ovat tulleet jostain paljon syvemmästä lähteestä kuin minun ajatuksistani.

Ja tämä sama luovuuden lähde löytyy kaikista meistä. Kaikkien ihmisten elämässä luovuus tulee esille eri tavoin. Muistan pitäneeni joskus typerinä sellaisia taiteilijoiden kommentteja että "minä olen tässä vaan välikappaleena kun Jumala puhuu kauttani", tai vastaavaa. Olen ajatellut että "Just joo, hah-hah, tuo ihminen kyllä kuvittelee itsestään pahasti liikoja,  tai on lopullisesti seonnut" kateellisena tietankin. :) En ymmärtänyt että Jumala, henki tai tietoisuus (miksi nyt kukin haluaa sitä kutsua) ei valitse ketään erityisesti. Ja nuo ihmiset jotka pitivät itseään Jumalan välikappaleina olivat itseasiassa oikeassa. Kaikissa meissä on tuo yleensä tiedostamaton pyhyyden ulottuvuus, tietoisuus, joka sitten ilmenee tai jää ilmentymättä. Ja luovuus on tuon tietoisuuden yksi ilmentymä, niin kuin on todellinen ilo, rakkaus ja rauha.

Ajattelen myös, että jos esim. jokin esine on käsintehty ja rakkaudella valmistettu, jotain siitä ilosta ja rakkaudesta jää myös esineeseen. Käsintekemisen suosion kasvun syy on helppo nähdä. Mitä hullummaksi maailma muuttuu, sitä kipeämmin tarvitsemme kosketusta johonkin todelliseen. Kun keskityt täysin tekemiseen on helppo olla läsnä tässä hetkessä, ja ajatukset hiljenevät. On vain tämä yksi silmukka jota juuri teen. Minut on käsintekeminen pelastanut monet kerrat. Silloin kun kuiluun suistuminen on ollut lähellä, olen hädissäni tarttunut kynään tai pensseliin.

Tämä on jäljennös Paul Gauguinin teoksesta Otahi (Yksin). Maalasin sen v.1993 

Myös Joutomaa sai alkunsa tälläisestä epätoivoisesta tilanteesta. Opiskelin yliopistossa, ja olin kauhuissani suunnilleen kellon ympäri. Pelkäsin taukoamatta kuolemaa. Kuvittelin tietäväni kaiken, ja olevani parempi kuin muut, ja samalla pelkäsin mielettömästi että en olekaan tarpeeksi hyvä. Rukoilin lakkaamatta, ja se lohduttikin minua vähän. Kävin myös jossain vaiheessa psykiatrilla, ja sain listan terapeuteista joista pitäisi valita sopivin. Koko ajatus terapiasta tuntui kuitenkin  mahdottomalta. Olin tähän asti pitänyt oman oloni ja ajatukseni visusti itselläni, eikä niistä puhuminen houkutellut. Psykoterapia tuntui täysin turhalta touhulta. Miten minua auttaisi lapsuuteni muistelu ja traumojeni syyn paljastuminen?

Silloin saimme Juhan kanssa ajatuksen käsitöiden myymisestä. Juha oli  yrittäjä, ja minuakin myyminen kiinnosti. Me molemmat tykkäsimme tehdä käsillämme kaikenlaista. Puutarhanhoito oli lähellä sydäntäni, ja niin keksin maalata kukkaruukkuja. Osaan käytin samantapaisia kuvia kuin nykyisin on kollaasitöissäni. Tein jo tavallaan kollaasejakin: yhdistelin kuvia levylle, ja nimesin taulut. Juha teki kaikenlaista rautalangasta ja puusta. Etsimme ideoita ulkomaisista sisustuslehdistä, silloin v. 1997 esim. maalaisromanttinen sisustustyyli oli vasta tulossa Suomeen. Myimme sitten näitä erilaisia sisustustuotteita Turussa iltatorilla ja muutamissa tapahtumissa. Ja niin minulla oli taas joku tarkoitus. Sitten muutaman vuoden päästä minusta tuli äiti, ja olin kotona lasten kanssa. Vielä yrittäjäkurssilla ajattelin  meidän tekevän sisustusesineitä, joita sitten kuvittaisin. Sitten sain idean josta Joutomaa syntyi: Kuvat joita tekisin  riittäisivät sellaisenaan, ja voisin myydä niitä kortteina. Se oli kahdeksan vuotta sitten. J

 Myymässä kauppakeskuksessa v.1998. :)

Myyntipöytä Joulumyyjäisissä Turun VPK:n talolla v. 1999

Edit: Jos ihmettelet että mitä !#@!&  oikein on tekeillä :D, niin ensimmäinen tekstini samasta aiheesta löytyy täältä Terveisiä pimeästä laaksosta. Jos haluat lukea lisää tietoisuudesta ja muusta, suosittelen Eckhart Tollen kirjoja: Läsnäolon voima, Uusi maa, Tyyneys puhuu