Anu toivoi kannen väreiksi vihreää ja pinkkiä, ja minulla oli ollut jo monta vuotta mielessäni idea joka sopi juuri nyt tähän tarkoitukseen. Kuvan nimi on "Kaikki mitä tarvitset". Minulta kaikki käsillä tekeminen ja uuden luominen onnistuu vain jos sydän on mukana. Ja toisaalta se on kaikki mitä tarvitset. Taidoilla ja välineillä ei ole tässä kohtaa niin väliä. Jos vain teet sydämestäsi, niin epäonnistuminen ei ole mahdollista! Tälläinen kannesta sitten tuli :)
Tästä kuvasta teetän myös kortteja ja printtejä. Muutkin kesäkuvat ovat tässä työpöydällä, ja kohta puoliin valmiita. Olen nyt koittanut oppia uutta työtapaa, ja sitä varten olen aloittanut ensimmäistä kertaa pitämään myös "taidepäiväkirjaa" (Art journal) Olen aina ollut tosi huono pitämään minkäänlaista päiväkirjaa, koska aina tuntuu siltä että jos jotain kirjoittaa, niin sen pitäisi sitten olla jotain todella ennennäkemättömän upeaa :D Siksi kai tämä blogin kirjoittaminenkaan ei ole helppoa...
Sama henkilökohtainen ongelma minulla on myös kortteja tehdessäni. Eli mitään ei voi aloittaa ennen kuin tuntuu siltä että tulossa on jotain hienoa. Eli aloittaminen on ollut minulle todella vaikeaa. Nyt harjoittelen aloittamista ilman mitään suunnitelmaa. Teen päiväkirjaan kuvia vain itselleni, kokeilen tekniikoita, piirrän pitkästä aikaa ym. Nyt vielä pitäisi oppia hyväksymään kuvat jotka tehdään vain harjoittelun vuoksi, siis pitäisi hyväksyä lopputuloksia jotka ovat kertakaikkiaan rumia. HUH! En ole vielä tällä tiellä kovin pitkällä, mutta epäonnistumisen pelko on kuitenkin jo hiukan hellittänyt. Nämä uudet korttikuvat ovat minulle tosi tärkeitä. Ja jo se tuntuu tosi hyvältä :) Jotain ihan uuttakin on tulossa, nimittäin yksi kokonaan mustavalkoinen kuva.
Eilen oli vapaapäivä, ja huristelin pitkästä aikaa ompelukoneella. Harjoittelin siis aloittamaan ompelua ilman minkäänlaista suunnitelmaa, Ja tälläinen siitä sitten tuli :)
Tämä "omakuva" muistuttaa minua ottamaan Hupsis-asenteen. Siis jos aloitat, ja saat aikaan vain jonkun hirvittävän viritelmän, sanotaan vain Hupsis, ja jatketaan eteenpäin :D
Kuinka te olette taltuttaneet tämän "valkoisen taulun kauhun", vai oletteko? Hyvät vinkit tulisivat tarpeeseen. :)
Oli ihan pakko hankkia Koto, kun siinä oli noin houkutteleva kansi. Kiitos kurkistuksesta työhuoneellesi, oli ihana nähdä kuvia kannen tekemisestä. Ihanaa kesää!
VastaaPoistaKiitos Hanna!! Tosi kiva kuulla että tykkäsit! :) Oikein aurinkoista kesää sinne myös! P.S. Sain tänään äitienpäivälahjaksi lehtiä ja suklaata (toivelahja! :) Ja yksi niistä oli Ihana-lehti, jossa oli juttu sinusta. Ihania juttuja teet!! :)
VastaaPoistaTäällä myös yksi, joka kärsii samasta "valkean taulun syndroomasta".
VastaaPoistaOlen alkanut järjestelmällisesti murtamaan ajatteluani, että aina pitää onnistua ja tehdä jotain hienoa. Olen perfektionisti ja siksi se on haastavaa.
Viime kesänä minulla oli -kuva päivässä teema. Olin lomalla ja tein käsillä olevista tarvikkeista aina yhden kuvan joka päivä. Pyysin mm. tätiäni valitsemaan lehtipinostaan yhden aikakausilehden, ja käytin siitä löytämääni materiaalia kollaaseihin.
Nykyään yritän aina silloin tällöin piirtää luonnoskirjaani ja tavoite on, että kuvat saavat olla rumia. :) Kummallisen vapauttavaa.
Kiitos kommentista Mirkkis! :) Lomalla olisikin hyvä harjoitella heittäytymistä! Tuo kuva päivässä taktiikka voisi olla hyvä...voisi kokeilla myös kuvaa puolessa tunnissa :D Jäisi ainakin turha tuhertaminen vähemmälle :)
VastaaPoistaMiten ihania töitä teetkään! Eksyin tänne sattumalta Pink pionies-blogin arvonnan kautta ja päätin jäädä tutkimaan tarkemmin näitä ihanuuksia. Tuo bannerisikin on ehdoton suosikkini, olen elefanttifani! <3 <3 <3
VastaaPoistaHei Matkatar, kiva kun tulit! Elefantit ON ihania! :)
Poista